Maatilaharjoittelija 2008

Meillä tulee jälleen tänä kesä harjoittelija tutustumaan maatalousalan moninaisiin töihin. Hän on Kaisa nimeltään ja opiskelee Mustialassa agrologiksi.

Kaisan kuvaboksi

Kaisan avantilla ajo video.

Kaisa aloittaa työt toukokuun 5pvä. Tänne joko Kaisa itse tai minä, kirjoittelemme kesän kuulumisia ja laitamme kuviakin.

29.8.2008

Se on siinä! Nimittäin tämän tytön harjoittelu. Viimeinen päivä on jo puolessa välissä ja mieltä alkaa pikkuhiljaa vallata ajatus pakkaamisesta ja kotiin lähdöstä. Vaikka toisaalta, jäisin kyllä mielelläni vielä jatkamaan! Kesä on ollut superkiva ja mennyt ihan hujauksessa. Tuntuu että vasta olisin tänne tullut. Tai sitten olen vaan viihtynyt niin hyvin, että tuntuu kuin olisin ollut täällä aina.. Jos IHAN rehellisiä ollaan, ni lehmiä ei ehkä jää ihan niin suuri ikävä kuin ihmisiä ja muita eläimiä (kepe, topi, kaitsu ja naapurin nita), mutta ehkä vähän niitäkin kuitenkin (ehkä) :D. hehheh..

Viimeiset pari viikkoa on sujuneet, jos mahdollista, vielä muita viikkoja nopeammin. On vähän pidetty hauskaa ja töitäkin on yritetty jaksaa tehdä. Vasikat ja hiehot saivat puhtaat parret ja itse sain (kuten Sarikin) kipeän kurkun ja jäykän niskan ;) (niistä saavutetuista tavoitteista puhumattakaan).. Halot tuli mätettyä varastoon, ruoho vielä kertaalleen leikattua ja marjojakin pääsin poimimaan (syömään). Muska on jatkanut apumiehen virkaa, tosin marjoja poimiessa ne marjat kulkeutuivat astian sijaan suoraan mahaan, eivätkä kaikki halotkaan ihan varastoon asti tulleet, vaan jäivät pitkin pihoja..

Suuren suuri kiitos Sarille ja Artolla kärsivällisyydestä ja pitkästä pinnasta, joita varmasti vaaditaan harjoittelijan kanssa. Kuten olen jo sanonut, ei parempaa harjoittelupaikkaa voisi toivoa. Työt oli mukavia ja vaihtelevia, pääsi kokeilemaan kaikenlaista puuhaa, aina maalaamisesta ja äestämisestä kakkavaipan vaihtoon. Vaikka vahinkoja välillä tulikin, otettiin ne inhimillisinä virheinä ja asia kuitattiin kommentilla "tekevälle sattuu". Ja virheistä oppii aina, ainakin luulen niin :D.

On vain yksi asia jota jäin kaipaamaan, nimittäin lehmä-vasikkaa jonka nimeksi olisi annettu Annikki (tähti). Mutta ehkä sen aika vielä tulee. Tämä Annikki ottaa ja lähtee nyt kohti uusia seikkailuja (lue = tylsää kouluvuotta). Mutta ei huolta, I´ll be back! Ja pikemmin kuin uskottekaan!

Vielä kerran ISO KIITOS! See you later alligators! :P

15.8.2008

Harjoittelun lähetessä loppuaan sain viimein aikaiseksi kirjoittaa tänne (pienen painostuksen alaisena tosin..). Parissa kuukaudessa on ehtinyt kyllä tapahtua vaikka mitä, joten kaikkea on turha edes yrittää kertoa, mutta muutamia mieleenpainuvimpia hetkiä, olkaatte hyvätte:

Ajoimme kuivaa heinää eräs ilta melko myöhään yöhön. Yöunet jäivät siis aika vähäisiksi. Päivä meni nukkuessa ja kun iltapäivällä koitti navettaan meno, oli olo melkoisen sekava. Ämpäreitä pestessäni lueskelin hajamielisesti seinällä olevaa ohjelappusta, jossa muistutettiin tehtävistä jotka tulisi tehdä tankille aina maitoauton käynnin jälkeen. Mietin sitten, että tänä aamunahan se oli käynyt, täytyy siis muistaa sulkea hanat ja käynnistää tankki. Noh, lypsyn koittaessa muistin tehdä kyllä kaiken muun, mutta se hana jäi kuin jäikin sulkematta. Sydän jätti muutaman lyönnin välistä, kun lypsyn loputtua marssin maitohuoneeseen ja tajusin virheeni. Mutta tilanteellehan ei enää ollu mitään tehtävissä. Ja kuten Sari sanoi, "turha surra maahan kaatunutta maitoa". Onneksi vakuutukset taisi olla kunnossa :D!

Muuten mitään suurempia vahinkoja ei ole tainnut sattua. Parit viime viikot on kuluneet tallia maalatessa. Hepo sai nyt kauniit vaaleansiniset seinät ja karsinoiden kalteritkin sai uuden maalipinnan. Muska oli ahkerana maalausapuna, tosin hieman huonoin seurauksin. Keskiviikko iltana koiratreeneissä saatettiin hieman ihmetellä (onneksi äänettömästi) koiran sinistä luomiväriä ;).

Kesä on ollut kaikinpuolin kiva ja luulen oppineenikin ihan hyvin asioita :P. Lehmien kanssa tulee tosin vieläkin tilanteita, jolloin täytyy vähän kysäistä, että mites nyt toimitaan. Mutta perusasiat sujuvat jo omasta mielestäni kivasti ja hommat navetassa hoituvat se suurempia miettimättä, lähinnä mp3-soittimesta raikuvan musiikin tahdissa lauleskellessa :).

Mutta koputetaanpa nyt puuta, sillä pari viikkoa olisi vielä jäljellä ja itseäni yhtään tuntien, KAIKKI on vielä mahdollista :D!!

23.6.2008

On vähän pitkä aika vierähtäny viime kirjotuksesta. Pari viikkoa oli aika hiljaista, kun luontoäiti heitti vettä oikein kunnolla. Päivät meni siis aika pitkälti vaakatasossa joko keittiön sohvalla tai omassa sängyssä ;). Kun sitten ilmat muuttui suotuisimmiksi ulkohommia ajatellen, melkoisen kiukkuinen noita tuli ja iski nuolen miun selkään. Työt sain silti kutakuinkin tehtyä, hammasta purren.

Rehun tekoon osallistuin lähinnä auttavana kätenä, silloin kuin sitä tarvittiin. Tosin välillä tuntui ettei siitä kädestä hirmusesti apua ollut ;).

Navetassa oon hoidellu jo muutamana päivänä lypsyn kokonaan yksin ja toistaiseksi ilman kommelluksia olen selvinnyt. Rehujakin oon muutaman kerran jakanut, mutta Avantin käyttö on vieläkin hieman hapuilevaa..

Tänään tuli nähtyä (tai kuultua) sitten se näitten hommien varjopuoli.. Poikimisen jälkeen halvauksen saanut Revlon-lehmä lensi illalla lehmien taivaaseen. Ja vaikka kuinka ajattelee lehmän olon helpottuvan ja mahdollisten kipujen kaikkoavan, tuntuu se silti pahalta.. Kaikki kunnioitus niille ihmisille, jotka tuota tekevät, työkseen tai muuten vain tarvittaessa. Sillä jonkunhan se on tehtävä! Miusta ei tuohon hommaan ikinä olisi, mutta ehkä ensi kerralla (jos sellainen tulee) pystyn jo katsomaan enemmän ja sitä kautta "kovettumaan" asian suhteen.

Viereisessä kuvassa Revlon on vielä laitumella muiden tavoin. Onneksi mahassa kasvanut sonni tuli terveenä ulos!

R.I.P

Kaisa

1.6.2008

Yksi kivi, kaksi kivi, kolme kivi, neljä kivi.. Kiviä on siis keräilty ja hauis on kasvanut ainakin kolme senttiä. Katsaus Piiroomäen historiasta tuli uusintana ja "tappelevat kuin vanha pariskunta"-sanonnan pariskunta on saanut taas yhden uuden ruumiillistuman.

Traktorin perässä on kulkenut niin hara, kuin jyräkin. Perjantaina vaihdoin tutun ja turvallisen Valmetin Deutziin ja hetken ajeltua huomasin senkin olevan ihan turvallinen ;). Traktori sai isot pisteet myös radiosta ja näin ollen Valmetin ykkössija Kaisan Parhaat Traktorit top3 on horjumassa.

Navetassa on ahkeroitu Miika- ja Jari-lomittajien kanssa ja työt on sujuneet mallikkaasti. Mokailu rintamallakin on ollut aika hiljaista, mikä kielii siitä, että pian taas tapahtuu. Syyllinen on onneksi helppo löytää ;). Alkuviikoksi on luvassa ylimääräisiä juoksutreenejä, lehmien laitumelle laskun yhteydessä. Niitä ja lämpimiä kelejä odotellessa..

Kaisa

22.5.2008 

Kulunut viikko on pitänyt tällä kertaa sisällään mm. apulantasäkkien siirtelyä (kuten alla näkyy), harausta ja lehtikasojen siirtelyä. Niin Valmetti kuin Fordkin ovat tulleet taas vähän tutummiksi ja ratin takana istuminen tuntuu joka kerta kivemmalta!

Navetassa miun kanssa on ollu Jari-lomittaja, jonka kanssa hommat on sujuneet mukavasti. Lypsytyöt alkaa sujua jo rutiinilla ja välillä ihan hätkähtää huomatessaan, ettei edes ajatellut mitä teki, kädet vaan kävi itsestään :D! Koska Jari on osoittautunut niin ahkeraksi työntekijäksi, päätin antaa hänelle vähän lisähommia tänä aamuna siirtämällä omaa töihinmenoaikaani puolellatoista tunnilla. Olis tietysti ollut ehkä sopivaa ilmottaa asiasta Jarille, mutta uni maittoi liian hyvin ;).

Näiden lisäksi vietin aikaani vielä jonkun tunnin pellolla kiviä keräillessä, tai oikeastaan etsiessä, ja lehmien laidunten aidatkin tuli fiksattua kuntoon (lehmien karatessa tiedetään siis ketä syyttää!!). Ratsastamaankin pääsin, kun käytiin Kepresen ja Muskan kanssa pienellä metsälenkillä maanantai-iltana.

Tällä viikolla sää on ollut jo vähän parempi ja lämpimämpi ja sen kunniaksi hankinkin sitten itselleni flunssan. Parantelen sitä nyt sitten loppuviikon ja palaan sunnuntaina töihin kovaakin kovemmassa kunnossa, jeah!

Kuvassa on Utu, yksi miun lemppariammuista :).

Kaisa

19.5.2008

Apulantasäkit liikkuivat kevyesti Valmetilla Kaisan siirteleminä.

Sari

17.5.2008

Chiao, toinen viikko vierähti kyllä melkeimpä yhtä nopiaan kuin ensimmäinenkin. Navetassa on pyöritty ahkeraan ja hommat alkaakin siellä sujua jo ihan kivasti, yksinkin miut on jo uskallettu jättää lypsämään ;). Tietysti kaikki tyypilliset mokat olen onnistunut tekemään, kuten lehmien juoksuttaminen lypsyaseman läpi niitä kuitenkaan lypsämättä, maidon suihkuttaminen viemäristä alas ja vieraiden esineiden pudottelu maidon sekaan.. Onneksi nämä virheet on sattuneet valvovan silmän alla ja asiat on korjattu ajoissa ja oikein. Virheistä oppii kyllä parhaiten ja nyt muistaa sulkea hanat ja portit huolella :)!

Kantojakin olen päässyt kärryjen kyytiin heittelemään ja samalla saanut kattavan infon tilan (ja myös lähitilojen) historiasta :P.

Koiruuksenikin toin tänne maaseudun rauhaan viime sunnuntaina ja se onkin löytänyt jo oman paikkansa tässä taloudessa - nimittäin pihakoristeena keittiön ikkunan alla ;).

Nyt lähden Krouviin tutustumaan Kiteen yöelämään ja huomenna nautin vapaasta aamusta ja nukun oikein piiiitkään, jotta jaksan taas ensi viikolla harjoitella :D!

Kaisa

9.5.2008

Hei vaan! Ensimmäinen viikko alkaa olla päätöksessään ja täytyy kyllä todeta, että se kului vauhdilla! Hommat on olleet mukavan sekalaisia, aina haravoinnista lattian pesuun ja renkaiden kanteluun ;). Koneiden rattiinkin pääsin ja jyräillessä huomasin kanta-hämeen ja pohjois-karjalan peltojen korkeuserot.. Sydän löi aina muutaman lyönnin lisää, kun traktori alkoi kallistua mäessä. "Ei se kaadu, ei se kaadu"-hokeminen ja syvään hengittäminen toimivat (jälleen) ja pelto tuli jyrättyä melkein kokonaan :D. Hevosen selkäänkin pääsin tiistai-iltana ja kiva hevonen olikin!

Navettaan olen tietysti päässyt päivittäin. Työt on sujuneet (tietääkseni?) hyvin, eikä mitään suurempia mokia ole tapahtunut, kiitos tankin "tumpelokytkimen" ;). Riemu on suuri, kun lehmien tullessa lypsylle muistaa edes yhdestä, että oliko se hidas vai nopea lypsämään :D!

Mutta tällästä nyt tällä kertaa, kirjottelen lisää taas myöhemmin :)!

Kaisa